Hiljaiselon jälkeen palaan takaisin verkkoretkeilyn pariin. Kävi niin, kuten usein: ensin on aikaa ihmettelylle, ihmettelyistä poikii toimintaa ja äkkiä toiminta täyttää ajan. Nytkin pitäisi tehdä jotain muuta kuin tätä, mutta tämän edistäminen edistää myös niitä muita asioita, ehkä.
Oppilaitoksessamme alkoi tutkivan oppimisen projekti, johon liittyy oleellisesti myös teknologia. Hankkiuduin mukaan ja vedin kollegan peesissä. Saa nähdä, mitä tästä nyt sitten seuraa.
Pidän tutkivaa oppimista hyvänä mallina. Luulen myös ymmärtäväni, mitä se on. Soveltaminen on minusta kuitenkin vaikeaa. On vaikeaa
päästää irti siitä, että opettajana minun tehtävänäni ikään kuin varmistaa, että opiskelijat ovat
löytäneet "oikean selityksen" ja oppineet oikean asian, ymmärrättekö mitä
tarkoitan?
Pienessä oppitunnin mittaisessa mittakaavassa olen tätä soveltanut,
mutta koko kurssin vieminen läpi suoraan sanottuna pelottaa. Tunteet sanovat, että pelottaa, järki sanoo, että huolimatta opettajavetoisesta opetuksesta ei voi varmistaa sitä, mitä opiskelija oppii.
Projekti alkoi siitä, että käteen lykättiin ipadi. Että tässä. Tällä. Olen nyt parisen viikkoa ihmetellyt ipadia käytännössä, rassannut myös työkaverin samsungia (lähinnä haarukoidakseni, kumman haluan oikeasti itselleni joulupukilta; alan kallistua kuitenkin omenan puoleen käyttökokemusten jälkeen)
Meidän siis pitäisi lähihoitajakoulutuksessa kuntoutuksen tutkinnon osassa yhdistää tutkiva oppiminen ja härvelit. Lähtökohtana on lähteä rakentamaan opetusta casejen pohjalle, ottaa käyttöön blogit ja wikit ja työssäoppimisessa blogit tmv.
Stay tuned, jatkoa seuraa.
