perjantai 14. lokakuuta 2011

Nostiko epäonnistumispäivä keskustelua vai mikä lienee taustalla

Muutamassa seuraamassani blogissa on ihan äskettäin pohdiskeltu tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön jamaa. Moodle on menneen talven heiniä ja kentällä eletään vielä vuodessa 2004. Mitenkäs tässä näin kävi? Opetushallitus syyti 2000-luvun alussa aina vuoteen 2007 rahaa tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämiseen melkoiset summat. Laadittiin strategioita. Olihan sillä pakko saada jotain aikaankin. Tuntuma kuitenkin on, että perinteisellä tyylillä kentällä mennään eteenpäin. Kehitystyötä tekee pieni, mutta sitäkin innostuneempi joukko. Muistelen Hanne Kolin (Hämeen ammattikorkeakoulu) jossain tilaisuudessa esitelleen ihmisten siirtymistä uusiin työskentelytapoihin: Ensin lähtee pieni edelläkävijäjoukko, sen jälkeen vähän jälkijunassa edelläkävijäjoukon innostama porukka ja viimeisenä kriittinen massa, hännän huippuja ei saada mukaan ollenkaan. 2000-luvun tvt-projekti vaikuttaisi siis epäonnistuneen kriittisen massan eli sen suuren käyttäjäjoukon mukaan saamisessa.

Jotenkin paradoksaaliselta tuntuu, että kuitenkin moni näistäkin opettajista, jotka eivät tieto- ja viestintätekniikkaa juuri sähköpostia kummemmin opetuksessa hyödynnä, käyttävät sitä kuitenkin vapaa-ajalaan viihdekäytössä. Facebook kaikessa pelottavuudessaan tuntuu olevan se suosituin hengailumesta. Miksi näiden välineiden käyttö opetuksessa on sitten niin hankalaa?

Pitkin kevättä ja syksyä on sieltä täältä tullut kommentteja opettajankoulutuksesta ja sen sisällöistä. Joku oli vallan tutkinut opettajankoulutusta (en muista oliko gradu vai väikkäri ja olisiko ollunna Oulusta..?), että opettajankoulutuksessa hyödynnetään vielä hyvin tiiviisti perinteisiä keinoja ja menetelmiä.

Harto Pönkä tuskailee blogikirjoituksessaan että vajaassa kymmenessä vuodessa mikään ei ole muuttunut. Itse olin mukana 2000-luvun alkupuoliskolla vetämässä tvt:n opetuskäytön kehittämisprojekteja perusopetuksen puolelle. Tuskailin itse hitaiden muutosten kanssa tuolloin. Maailma on ympärillämme muuttunut jonkin verran vuodesta 2003, mutta ihminen reagoi muutoksiin hitaasti. Sama näkyy ympärillämme organisaatioissa: muutokset ottavat aikansa vakiintuakseen. Ja aika pitkän ajan. Kymmenen vuotta on toimintakulttuurin muutoksessa lyhyt aika. Viisi vuotta menee makusteluun, seuraavat viisi vuotta uuden opetteluun. Ja sitten uudistetaankin jo uudestaan, pahimmassa tapauksessa välissä on ollut jo parit muut uudistukset.

Koulumaailma laahaa väistämättä nykyhetken perässä. Opetussuunnitelmat pyrkivät ennakoimaan tulevaisuutta ja toisaalta ohjaamaan meitä tuottamaan nykyhetkessä tarvittavia tietoja ja taitoja. Koulun ajassa elämisestä on mielestäni keskusteltu iät ajat. Suosittelen katsomaan Pink Floydin Another Brick on the Wall -musiikkivideon (terveisiä Jyväskylän yliopistoon Tapio Aittolalle ja Pekka Penttiselle, jotka aikoinaan tämän meille "kasviksille" esittelivät).

Siis mikähän oli minun pointtini asiassa...? Se, että olisiko meidän vain syytä hyväksyä se, että koulu elää koulun elämää ja maailma kulkee radallaan vai pitäisikö asialle taas kerran yrittää juuri minun (ja sinun  juuri tänään alkaa tehdä jotain? Uskaltaa päästää irti mukavuusalueelta, heittäytyä ja kokeilla. Ei se niin vaarallista ole jos mokaa. Virheistä on hyvä oppia. Toisaalta, opettajana mietin aina sitä, että jokainen oppitunti on juuri näille opiskelijoille ainutkertainen, eikä sitä ole kyllä vara mokata. Mutta onko se mokaamista, jos me lähdemme opiskelijoiden kanssa yhteiselle oppimisretkelle? Eihän sitä voi tietää, minne siellä päätyy!

Erilaisia ihmisiä tarvitaan, erilaisia toimintatapoja ja erilaista tietämystä. Ihmisporukoiden - tiimien - yhteisestä tietämyksestä syntyy paljon enemmän, kun yksittäisten ihmisten tietämysten ja osaamisen summa.

Suosittelen myös kurkkaamaan, mitä Anne Rongas aiheesta kirjoitti ja Savon ammattiopiston opet ottivat kantaa. Olen aikalailla samaa mieltä asioissa.

Mutta. Tilanne on nyt todettu. Mitenkäs tämä sitten ratkotaan?



Ohjausta skottilaisittain

Jamk:n elinikäisen ohjauksen verkkolehdessä kerrottiin aikuisten ohjaustoiminnasta Skotlannissa.

Suomessa Opin Ovi -hankeessa on kehitetty aikuisten ohjauspalveluita.

torstai 15. syyskuuta 2011

Mars Museoon!

Olisinko ilman nettiä tiennyt Werstaan mielenkiintoisista näyttelyistä? Ehkä olisin, onhan ystävälläni kytköksiä sinne, mutta ilman Facebookia tuskin olisi tästäkään tullut erikseen hänen kanssaan juttua. Mielenkiintoisenkuuloinen linkki - klik.. ...ja nyt tekee mieli matkata Tampereelle!


Ihan epäNormaalia -näyttely vammaisuudesta
Mestariduunarit avaa ammattiopiskelijoille oven museoon

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Ajatuksia sosiaalisen median opetuskäytöstä

by Esa Kukkaisniemi - Anne Rongaksen someblogissa (some = sosiaalinen media)

http://somelukio.blogspot.com/2011/09/miten-kaytan-sosiaalista-mediaa.html

Esimerkkejä tvt:n käytöstä ammatillisessa koulutuksessa

Pintakilta koulutuskeskus Tavastiasta:
http://pintakilta.wikispaces.com/
http://pintakilta.wikispaces.com/Pintakilta%2C+opettajan+ajatuksia

Airbrushing & teaching:

http://airbrushingfromfinland.blogspot.com/

FB vai Moodle... kas olisiko siinä pulma?

Suomen E-oppimiskeskuksesta bongasin kuitenkin Facebookin selviytymisoppaan opettajille. Vassokuu: http://tietohaltuun.files.wordpress.com/2011/06/facebook-ohjeet-opettajalle.pdf

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Campusseminaarin stream...

D-sukupolvi? Oppiminen on littanaa, ei hierarkkista?

Pitäisikö panikoida, kun opiskelijat tietää enemmän teknologiasta kuin minä? Hyppäsin kuuntelemaan Campusseminaria kesken kaiken ja ehdin nähdä Chrisin (kukalie?) esityksen lopun, mutta ihan mielenkiintoisia ajatuksia, liittyivät ilmeisesti tuotteistamiseen ja myyntiin verkossa. Vanhoja tuttuja, kuten läpinäkyvyys, luottamus ja maine, uutta ehkä ajatus ottaa asiakkaat mukaan tuotekehitykseen dialogin kautta - jos ymmärsin oikein.

Mitä tämä olisi sitten opetuksessa? Opiskelijat mukaan työstämään opetussuunnitelmia, ehkä jopa opsin perusteita?

perjantai 2. syyskuuta 2011

Tämähän olisi näppärä anatomian opetuksessa!

http://blog.androidsuomi.fi/2011/08/tablettiohjelmavinkki-google-body/

.... ja täällä voi testailla ihan itse lihasmassan kartuttamista: http://bodybrowser.googlelabs.com/body.html

Eräretkelle verkkoon?

Samoiluissa ja retkeilyssä ilahduttavinta on löytäminen ja yllättyminen. Verkko ulottaa lonkeronsa useille elämänaloille. Tässä blogissa ei ehkä kuitenkaan ole kysymys luontoretkestä, enemmänkin ristiretkestä ;)

Huviksi ja hyödyksi kollegoille ja ehkä muillekin. Lähteekö ammatillinen koulutus samoilemaan verkkoon ja minne se päätyy? Katsotaan!